Italiassa 2018

Kesän 2018 moottoripyöräreissu piti alunperin olla "äijäreissu", kuten edellisenä vuonna. Ennen vuoden vaihdetta suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun vaimoväen kanssa päätettiin tehdä yhteisreissu. Rouvat eivät pyörien kyytiin suostuneet edes suunnitteluvaiheessa nousemaan, mutta mukaan lähtivät ja tekivät naisten juttuja päivisin miesväen pyöräillessä.
Viiden päivän onnistunut reissu heinäkuiseen, tukalan kuumaan Italiaan oli samalla moottoripyörä- ja seuramatka hyvien ystäväpariskuntien kanssa! Tässä joitakin muistoja reissun moottoripyöräosuudesta.

Linkki Youtube-videolistaan reissussa kuvattuihin videoihin

Etukäteisvalmistelut ja matkasuunnitelma

Lentoliput Helsingistä Munchenin kautta Veronaan ja takaisin ostettiin vuodenvaihteessa. Tarkoituksena oli lentää maanantaina, varata pyörät tiistaista torstaihin ja lentää takaisin Suomeen perjantaina.Vuokrapyörien etsiminen alkoi heti sen jälkeen. Pyörät varattiin etukäteen  Bolzanosta, paikallisesta Honda-liikkeestä. Hotelli löytyi vuokraamon läheisyydestä neljäksi päiväksi.  

Pyöräilyt

Tarkkaa suunnitelmaa ajeluun ei ollut. Pääasia oli päästä mutkaisille vuoristoteille, kuten pyörävalinnastakin voi päätellä. Edellisen syksyn reissulla kelit eivät sallineet käydä Stelviolla ja varovaisesti se oli asetettu tavoitteeksi nyttenkin. Yhdestä majapaikasta operointi antoi mahdollisuuden ajaa kuormaamattomalla pyörällä - lisäsi mukavuutta ja nautintoa suuresti. Toisaalta, aiheutti matkan ja ajan laskemisen ajoreitin suhteen. Vuoristosta haluttiin tulla valoisan aikana takaisin hotellille.

Ensimmäisen päivän ajot suuntautuivat Bolzanosta koilliseen ja Jaufenpassin kautta takaisin. Aikaa meni lähes 10 tuntia, vaikka kilometrejä pyörän mittariin ei tullut kuin 220. Tällä kertaa Jaufenpass ei ollut pilvessä ja maisemat olivat kyllä hienot. Päivän paras ajopätkä oli ehdottomasti loppulaskeutuminen Mendolasta Bolzanoon. Aivan huikea mutkapätkä! Jos tuolla päin liikkuu niin kannattaa ehdottomasti käydä ajamassa.

Toinen päivä ei alkanut hyvin. Yksi porukasta kaatui pyörällä aamulla hotellin tallista kalustoa ulos vekslattaessa. Sen verran takareisi otti kipeetä, että kaveri päätti lopulta jättäytyä nauttimaan Italian helteestä vaimonsa seuraan. Muu porukka (3 pyörää) suuntasi matkansa kohti Stelviota.

Ja kun kysyt, että no kannattiko lähteä niin vastaus tulee empimättä ja välittömästä että Kannatti! Ja Stelviolle täytyy päästä vielä uudestaan. Kuva ei tässäkään tapauksessa välitä tunnelmaa ja fiilistä mikä tuollaisessa maisemassa ja ilmanalassa ihmiselle tulee. Tie melkein kolmen kilometrin korkeuteen noustaessa on mutkainen ja välillä pelottavan kapea. Liikkujia on linja-autosta hevoseen ja kaikkea siltä väliltä. Kaiteet pääosin löytyy, mutta eivät tiukan paikan tullen pidättele kulkijaa jos ei ole koko ajan huolellinen ja varovainen. Äkkinäiselle tuntuu 60km/h nopeusrajoitus kovalta, mutta vaikuttaa että paikalliset ovat tottuneet ajamaan jopa pientä ylinopeutta koko ajan. Kyllä keskiviikon ehdoton kohokohta oli juuri tuo Stelviolle nousu! Paluumatkalla hotellille ajoimme Mendola-passin toistamiseen. Ajoa kertyi 9 tunnissa noin 270 km.

Torstaina jäi pyöräily noin 100 km:n aamulenkkiin läheiseen vuoristokylään. Vuorelle noustessa läpötila tippui lähelle nollaa ja edellisen kuuman päivän jälkeen tuntui todella kylmältä.

Vuokrapyöränä kolmen päivän ajan oli Honda CB1000R. Nakupyörä on kyllä mutkaisille vuoristoteille todella näppärä ja mukava käsitellä. Taipuu tiukkoihin mutkiin huomattavasti mukavammin kuin XX.

Lopuksi

Yhdistelmäreissulle pitää lähteä sillä asenteella, että reissussa tehdään muutakin kuin ajetaan moottoripyörällä. Osaltani voin todeta, että moottoripyöräily on kuitenkin ehkä jatkossa hyvä hoitaa erikseen ja nauttia rouvan kanssa reissaamisesta erikseen!