Käytetyn moottoripyörän ostamisessa on tunnistettavissa useita eri tyylisuuntia. Vaikka ostopäätös viime kädessä tehdään tunteella, edustaa sitä edeltävä prosessi ihmisen "kokonaisminää". On tyyppi joka "ostaa suhauttaa" - pitää saada pyörä niin ostetaan joku johon on joskus ihastunut tai mp-innostuksen iskiessä kaverien suosituksen perusteella "sopii aloittelijalle" tai "sopii juuri sinulle". Siitä harrastus lähtee tai sitten se toisen kesän lopuksi myydää kun ei tullut ajettua tai "ei ollutkaan mun juttu mutta pitihän se kokeilla". Jos se ei lopahtanut, sitten ajellaan sillä tai pitää saada isompi tai uudempi. Rahamiehet aloittaa ostamalla kaupasta uuden pyörän, ajovarusteet, kypäräpuhelimet, navit jne. Ja samallalailla se voi lopahtaa jo vaikka samana kesänä, mutta rahamiestä se ei harmita. Seiskööt tallissa tai sitten myydään pois se kunhan vain eroon pääsee.
Ekseli-sedillä ostopäätöstä edeltää viikkojen, jopa kuukausien Nettimoton seuraaminen. Automaattisten hakuagenttien lähettämien ilmoitusten perusteella ylläpidetään excel-taulukkoa, josta sitten saa kaikenlaista käppyrää ja lukujoukkoa - niinkuin se muka johtaisi jotenkin parempaan lopputulokseen. Joidenkin mielestä rasittavia äijiä, jotka ei osaa päättää vaan muka yrittävät tehdä viisaan valinnan. Vaimoväellä ehtii prosessin kestäessä palaa hermot useaan otteeseen ja huokailevat, että osta jo joku tai ainakin lopeta tuo Nettimoton tuijottaminen.
Mutta olipa niin taikka näin, tänään teimme pyhiinvaellusmatkan eteläiseen Suomeen ja tullessamme toimme Jaskalle tulevaa kesää varten menopelin. Ostoa seuraava krapula alkoi jo kotimatkalla, mutta hyvät kaupat tuli ja menopeliä on pitkäksi aikaa. Kunnes kuume taas uusii tai into hiipuu!
