Kypäräpuhelimien kanssa puuhastelua

Kypäräpuhelimen tarpeellisuus lienee jokaisen moottoripyöräilyyn höyrähtäneem perusteltava ihan itse. Toisaalta pyörän selkään hypätään päästelemään arjen paineita ja nauttimaan omasta rauhasta. Mutta touhussa on myös sosiaalisuuden ulottuvuus niin mikäs siinä vaikka rupattelee kahvipaussien välissäkin. Samalla on mahdollista bluetooth-yhteydellä liitettää kännykkä, jos vaikka pitää puhelimen tavoitettavissa olla.
Minä itselleni perustelin ja hankin kypäräpuhelimen viime kesänä. Jo parilla pidemmällä reissulla se on osoittautunut oikeinkin mukavaksi ja käteväksi. Päädyin Scala Rider 9Gx:ään. Oikeastaan kavereiden vuoksi - tuntuu olevan aika lailla standardoimattomia ja eri valmistajien laitteet eivät siis oikein toimi ristiin. Muutenkin kännykkäaikakaudella jo ollessamme, tuntuu kypäräpuhelinten ominaisuudet jotenkin vanhanaikaisilta. Suhteellisen pienet tuotantomäärät ja käyttäjäkunnat taas ovat ehkä syitä siihen, että aika keskeneräisinä ja bugisina tuntuvat työntävän uusia malleja markkinoille. Ohjelmistopäivitysmahdollisuus taitaa kaikissa tuoreimmissa malleissa olla ja sittenhän sitä voi lykätä myyntiin ja loppukäyttäjien testattavaksi tavaraa. Suurin pettymys oli se, että en riittävän tarkkaan ja sanasta sanaan lukenut mitä paketissa sanottiin: Jopa 8+1:n kaverin kanssa voit jutella! Osoittautui samaksi, jos kännykkää mainostettettais sanottais, että voit jutella miljoonan kaverin kanssa. Voit kyllä, mutta ei yhtä aikaa. Ei se mikään "Team Speak" ole. Maksimissaan 4:n "konferenssi" onnistuu. Tuo yhteensä 9 on tarkemmalla lukemisella ja kokeilemisella osoittautunut, että voit vaihdella noiden "esivalittujen" kesken. Toinen ihmettelyn aihe välillä on ollut laitteen jumiutuminen: Ei ota mitään komentoa vastaan. Ainoa keino on kytkeä silloin USB-laturiin ja siinä yhteydessä laite resetoi itsensä. Mutta muuten vekotin on toiminut ja käyttäjä on päässyt perille laitteen suunnittelijan ajatuksen juoksusta. Niin ja kätevästi Androidiin ladattavalla appsilla voi esiviritellä radiokanavia ja säätää asetuksia. Huomattavasti helpompi kuin audiokäyttöliittymä.

Alkukevään olen seuraillut käytettyjen laitteiden hintoja. Osa yrittää saada lopahtaneen harrastuksen vuoksi kaupittelemastaan laitteesta lähes uuden hintaa. En tiedä maksaako joku, mutta kyllä mun mielestä muutaman vuoden vanhasta elektroniikasta (varsinkin laitteista joissa on akku) ei ole säädyllistä edes yrittää pyytää kuin maksimissaan puolta siitä mikä kaapissa säilytetyn laatikon kyljessä lukee.
Vastaan Tori.fi:ssä tuli vuosia vanha Scala Rider Q2Pro. Ja kun alle 40€:n hintaan sellaisen sai, tuli sellainen ostettua. Jos vaikka vaimo suostuis sen takapenkille kypäräänsä ottamaan. Käytettynä tuollaisen hankkiessa oli tietysti oletus, että akku pitää vaihtaa heti. Puhelimen valmistaja sanoo, ettei akkua voi vaihtaa. Mutta irtoakkuja saa. Olin jo tilaamaisillani Kiinasta, kun muistin että 9Gx:ää Digimestasta tilatessani olin nähnyt vara-akkuja myynnissä. Sieltä siis; 9,90€. Tuli parissa päivässä.
Laitteen takaa ruuvit pois ja kantta avaamaan. Laite on silikonin kanssa pistetty kasaan ja avaaminen oli aika haastava. Lähinnä huoletti, että katkeaako piirilevy ja saako kasattua takaisin tiiviiksi. Mutta aukesi se ehjänä. Itse akku oli helppo irroittaa. Hetken mietin, että yritänkö juottaa johdot suoraat piirilevylle vanhojen paikalle. Päädyin kuitenkin katkaisemaan johdot ja juotin uuden akut johdot niihin kiinni. Kutistesukka ensin johdon ympärille niin sillä sai eristyksen hoidettua. Paketti takaisin kasaan ja laite lähti toimimaan!