Norjassa 2016

Kesän 2016 reissua suunniteltiin reilut puoli vuotta. Tammikuussa kokoonnuimme Miken ja Annen kotiin porukalla ideoimaan. Parin edellisen kesän kotimaassa tehtyjen reissujen innoittamana oli herännyt ajatus, että miksipä ei oteta ja lähdetä käymään Norjassa? Puheista teoiksi, monien vaiheiden jälkeen retki toteutui. Matkassa oli seitsemän pyörää, kolmessa niistä vaimot takapenkillä. Kilometrejä kertyi kahdeksassa päivässä lähes kolmetuhatta. Kaksi yötä laivassa ja neljä etelä-Norjan hotelleissa ja paluumatkalla yksi yö etelä-Ruotsissa. Upeita maisemia ja mukavia mutkaisia teitä mukavassa seurassa, mitäpä muuta onnistuneelta reissulta voi edellyttää!

Matkareitti

Toteutunut matkareitti

Matkareitin yksi suunnitteluperuste oli käytettävissä oleva aika. Alusta lähtien oli selvää, että reissun pituus rajoittuu viikkoon. Siitä kun alkaa järkeviä päivämatkoja kartalle piirtämään, ei itse asiassa kovin pitkää reissua pysty tekemään. Tässä kohtaa järkevällä päivämatkalla tarkoitetaan sitä, että liikkeelle kymmeneen mennessä, maksimissaan kerrallaan puolitoista tuntia ajoa ja pysähdys. Käytännössä maisemia pysähdeltiin ihailemaan välillä useamminkin. Majoituspaikkaan yritettiin ehtiä iltakuuteen mennessä. Suunnittelun alkuvaiheessa vaihtoehtoja Norjassa päässä oli joko lähteä pohjoiseen tai jäädä etelään. Molemmissa vaihtoehdoissa oli Oslo keskeinen välipiste. Osa vaimoista oli aikeissa mennä lentäen Helsinki-Oslo-Helsinki ja näin säästää pari päivää aikaansa sekä välttyä istumiselta Suomen ja Ruotsin läpi siirtymisissä. Lentovaihtoehto oli avoinna loppuun saakka, mutta mukaan lähteneet kyytiläiset päättivät istua kyydissä alusta loppuun. Pohjoinen vaihtoehto jäi käytännössä pois siksi, että viikko ei olisi järkevin päivämatkoin riittänyt. Eteläisen vaihtoehdossa tarkoituksena oli käydä Lysebotnissa, huipentuen laskeutumiseen serpentiinitietä alas vuonon pohjalle. Atlantilta Golf-virran mukana alueelle kulkeutunut voimakas saderintama sai meidät muuttamaan tiistai aamuna reittiä ja Lysebotn jäi meiltä kokematta.

Majoitukset ja laivamatkat

Alusta pitäen oli selvää, että kymmenen ihmisen majapaikat pitää olla varattuna etukäteen. Olimme mielestämme hyvissä ajoin liikkeellä, kun teimme varaukset maalis-huhtikuussa. Joidenkin paikkojen suhteen olimme joko liian aikaisessa tai liian myöhässä (tai sitten kymmenelle ei ollut tarjolla). Käytännössä varaukset hoidettiin Booking.com:n kautta, pois lukien Viking Linen ja Oslon Skandicin. Varaukset pitivät loppuun saakka Skieniä (Eco Farm Guesthouse) lukuunottamatta, josta tuli viesti huhtikuun lopulla että meidän varauksemme ei jostakin syytä ollut mennyt heidän järjestelmäänsä. Korvaava majapaikka kuitenkin löytyi helposti. Majoituksen oli pääosin kahden hengen huoneissa ja aamupalat sisältyivät huonehintoihin. Huonehinnat vaihtelivat 65-105€ välillä ja majoituspaikan taso samalla skaalalla. Kaikki paikat olivat kuitenkin siistejä ja sitä mitä ennakkoon oli luvattu.

Laivamatkan varauksen teimme maaliskuun alussa suoraan Viking Linen ryhmämatkojen myynnin kautta. Nimilista piti toimittaa kuukautta ennen laivamatkaa ja sen jälkeen tuli lasku. Rekisteriote piti olla mukana, mutta sitä ei laivaan mennessä kysytty kummassakaan päässä. Laivaan nousu kävi kätevästi, varausnumerolla löytyi tilaus ja sitä vastaan sain kaikille kortit ja päästiin jonoon. Pyörien kiinni sitomiseen olimme varanneet omat liinat ja ne oli hyvä lisä muutamalle laivassa olleelle liinalle.

Päivämatkat

Sunnuntai 24.7

Lähtöpäivän ajelu Turun satamaan ei paljon karttaa eikä selostusta kaipaa. Osa porukasta oli tässä vaiheessa levällään ympäri etelä-Suomea. Ajelimme tahoiltamme ja kokoonnuimme Turun satamaan hyvissä ajoin ennen laivan lähtöä. Tunnelta oli erittäin hyvä ja innostunut. Viimeinkin seikkailu saattoi alkaa!

Maanantai 25.7

Päivä alkoi aikaisella herätyksellä laivan lähestyessä Tukholman satamaa. Aamulla kuppi kahvia laivalta, tavarat hyteistä kasaan ja pyörille. Kiirehän siinä pyörääkin paketessa vielä tuli, mutta laivasta ajoimme muun purkuliikenteen mukana ulos ja siirtyminen kohti Osloa alkoi. Karlstadin länsipuolelle saakka matka taittui isoa, suoraa tietä pitkin. Jäi Ruotsin teiltä mieleen kaistojen välissä oleva vaijereilla yhdistety rautatolpat. Siinä ei motoristista jää kovin isoa palaa, jostakin syystä pyörä lähtee alta ja kuski päätyy asfalttiliukuun tien pientareelle.

Videolapse uimapaikasta Osloon

Maanantain päivämatka oli reissun ehdottomasti pisin. Olimme asennoituneet etukäteen, että päivä käytetään siirtymiseen. Karlstadista oltais toki päästy isoa tietä pitkin Osloon suorempaa, mutta tässä lähdimme kohti luodetta. Matkan varrelle sattui muutamia mukavia mutkaisia pätkiä. Päivän osalta keli oli kuiva ja lämmin, Osloon saavuttaessa kostea. Majoituttuamme Scandic Solliin, kävimme vielä tihkusateessa juoksulenkillä ennen saunaa.

Tiistai 26.7

Ajomatkaa Oslosta seuraavaan majapaikkaan Haukeliin oli noin 300km. Suoraan E18 ja E134:ää pitkin ei niinkään paljoa, mutta meidän reitti kulki edellä mainittuja teitä pitkin ensimmäisen 140km ja sen jälkeen Saulandin kohdalta poistuimme isolta tieltä. Vuoren päällä on nykyisen museona oleva kylmän sodan aikainen kuunteluasema, paljon näytti olevan kävijöitä mutta meiltä se jäi väliin. Alla olevassa videossa Gaustatoppenin päältä laskeutuminen Rjukaniin.

Gaustatoppenilta laskeutuminen Rjukaniin

Rjukan on todella viehättävä pikku kylä vuorten välissä. Toisen maailman sodan loppupuolella Saksalaiset toimituttivat sieltä raskasta vettä atomipommin kehitystä varten. Paikalla on nykyisin musea ja se oli yksi mahdollinen vierailukohteemme. Lounastettuamme paikallisessa ravintolassa, totesimme että jos museoon menemme niin on edessä myöhäinen saapuminen seuraavaan majapaikkaan. Niinpä vierailu Rjukaniin jäi lounastauon mittaiseksi.

Haukeliin päin lähdettäessä ja maaston noustessa ilma viileni selvästi. Korkeimmalla kohdalla lämpötila oli kymmenkunta astetta, eli reilusti alle puolet siitä mitä se oli ollut aamupäivällä Oslosta lähdettäessä. Majapaikkamme, Haukeli Hotel oli pieni, mutta ihan hyvä. Parkkipaikka oli hotellin takapihalla, käytännössä ikkunoidemme alla. Iltaruokailun jälkeen loppuilta meni seuraavan päivän keliä ja reittivaihtoehtoja selvitellessä. Säätiedotuksen mukaan Lysebotniin ehtisi seuraavaksi päiväksi rankkasateen rintama. Koko reissun kohokohta, Lysebotn olisi keskiviikkona ohjelmassa, mutta lähteäkkö sinne vai ei? Lopullinen päätös päätettiin jättää aamuun.

Keskiviikko 27.7

Sääennuste ei ollut yön aikana muuttunut ja teimme päätöksen olla yrittämättä Lysebotniin. Lähdimme vaihtoehtoista reittiä kohti seuraavan yön majapaikkaa, Evjen kupeessa olevaa mökkikylää. Aamulla ei vielä satanut, mutta sadekamppeissa lähdimme matkaan. Reittimuutoksen myötä ajoimme Dalenin kautta - alunperin Dalenista olisimme halunneet majoituksen Haukelin sijaan, mutta joko olimme myöhässä tai ei meidän isolle porukalle sattunut löytymään.

Dalenissa käytiin vaikka yöpaikkaa ei sieltä saatukaan

Lounaaseen saakka olikin kuivaa, mutta iltapäivä sitten ajettiin pienessä vesisateessa. Treungenista Evjeen lähdettäessä vettä tuli hetken aikaa oikein satamalla.

Touring-kuskeilla on plexiä niin että eihän siinä edes visiiri kastu, mutta XX:ssä tulee kaikki hartioihin ja kypärään. Ja liikkeelle lähdössä ajattelemattomuuttani jätin kypärän visiirin raolleen, meinasi olla parikin vaaran paikkaa kun näkyvyys meni kohtuu kehnoksi. Hännillä yritin tihrustaa edessä ajavan keltaista ajoliiviä ja arvailla sen perusteella mihin suuntaan tie kääntyy.

Varusteiden suhteen olimme porukka oli varautunut myös sateeseen, muutamilta oli kenkien sadesuojat jääneet pois tai ne ei varustukseen tai habitukseen kuuluneet muuten vain. Vesisateen uhka ja myöhemmin toteutuminen kuitenkin kirvoitti pellepelottomat takaraivoista esiin, ja esimerkiksi kenkien sadesuojat syntyivät kätevästi kauppakassista ja ilmastointiteipistä.
Saavuimme Evjeen hyvissä ajoin ennen iltaa. Majapaikaksi oli varattu leirintäalueelta mökit. Osoittautui, että paikka oli loppuunmyyty. Muutama muu pyöräporukka kävi pihassa kääntymässä ja jatkoivat matkaa vesisateessa illan pimentyessä. Sääennustetta iltapalaverissa kävimme läpikäydessämme osa porukkaa oli sitä mieltä, että säätäisimme vielä reittiä ja Lysebotnin ollessa parin sadan kilometrin päässä lähtisimme vielä käymään siellä. Aikamme laskeskeltuamme ja mietittyämme päädyimme kuitenkin siihen, että emme ala enää muuttamaan suunnitelmaa. Se olisi tarkoittanut loppujen majapaikkavarausten perumista ja uusien etsimistä. Lisäksi päivämatkat olisivat kasvaneet satoja kilometrejä.

Torstai 28.7

Maisemallisesti parhaat pätkät olivat takana, mutta ajonautinnollisesti minun mielestäni parhaat pätkät sattuivat torstaille. Norjassa on asfalttia pistetty pienillekin teille ja maasto on rajoittanut teiden suoristamisessa. Moottoripyöräilijän kannalta erinomainen asia.

Pian Evjestä valtatietä 42 itään lähtee pieni, päällystetty tie kohti Risdalia. Kartasta oli edellisenä iltana se bongattu, ja käytiinpähän ajamassa. Noin viiden kilometrin kohdalta käännyimme takaisin, alla olevassa videossa paluumatka kuvattuna. Pian tämän risteyksen jälkeen kääntyy valtatie 413 Lavrakiin. Hieno pätkä siinäkin, todella! Edellisenä päivänä tultiin sama pätkä vesisateessa mutta kyllä kuivalla kelillä oli hieno päästää menemään. Alla video siitäkin. Loppureitti kulki hienoissa maisemissa sekin, välillä mentiin tunturia ylös ja hetken päästä alas. Hieno pätkä oli myös Valebovegen, tie jota pitkin saavuimme Skieniin.

 

Risdal

Lauvrak

Tulo Skieniin

Skieniin saavuimme hyvissä ajoin alkuillasta. Majapaikaksi oli varattuna huoneet pienestä hotellista, Dag Bondeheimista. Siisti ja viihtyisä paikka, pyörille järjestyi kätevä parkki aivan sisäpihan sisäänkäynin vierestä. Innokkaimmat (yksi Yamaha-kuski) pesivät pyöränsä yön pimeinä tunteina. Se huomattiin, että kaupat menee aikaisin kiinni. Naisväki ei ehtinyt ostoksille ja sovimme että seuraavan aamun lähtöä viivästetään sen verran että Norjan tulijaiset ehtivät käydä ostamassa. 

Perjantai 29.7

Perjantaina ajelimme Skienistä Drammenin kautta Ruotsiin Karlstadiin. Aamun lähtöä oli lykätty myöhemmäksi ja siitä huolimatta päätimme käydä katsomassa spiraalia. Mielenkiintoinen paikka: 1650 metriä tietä kallion sisässä, spiraalina nousee kuudessa kierroksessa 70 metriä ylöspäin. Kallion päällä näköalatasanne ja kahvila. Vuosina 1953-1961 ei sen kummemmin ole muuta virkaa kuin houkutella turisteja. Tunnelin poraamisessa on saatu kiviainesta kaupunpin rakentamisen tarpeisiin. Kyllä Norjalaiset ovat hulluja.. 

Drammenin spiraalitunneli

Illanksi sitten ajettiin Karlstadiin. Siellä majoituspaikaksi sattui hostelli-tyyppinen paikka, Solakoop. Edullinen ja siisti, hieman sivussa keskustasta mutta ihan ok, Juoksulenkin ja kaupungilla nautitun päivällisen jälkeen uni taas maistui!

Lauantai 30.7 ja sunnuntai 31.7

Reissu alkoi lähentyä loppuaan. Lauantaina oli vielä siirtyminen Tukholmaan illaksi laivalle. Aamu alkoi ikävästi, kun yksi kyytiläinen loukkasi häntäluunsa istuttuaan tuolinreunan ohi kenkiä laittaessaan. Vahvalla särkylääkkeellä ja käsivarsien varassa istuen matka kuitenkin taittui.Iltapäivällä saimme vettä niskaamme. Kelit olivat muuten koko reissun ajan kuivat. 

Olimme hyvissä ajoin satamassa. Lastauksessa sitten sattui pieni takaisku - pitää kait se joka reissu joku juttu pyörien kanssa käydä. Tällä reissulla se jäi onneksi yhden pyörän kaatumiseen laivaan pyöriä parkkeeratessa. Uusi peili ja katteisiin vähän maalia, vähällä selvittiin. 

Lopuksi

Kahdenksan päivää pyörän selässä, tankkauksia ja ketjun rasvauksia - vältyttiin suuremmilta vastoinkäymisiltä. Saimme nähdä hienoja maisemia, pysähdystauot ja yöpymiset hyvässä seurassa. Turvallisuutta lisäävänä tekijänä sekä kommunikoinnin helpottajana oli kypäräpuhelimet. Loppumatkasta onnistuimme saamaan kaikki mukana olleet puhelimet jaksolle samaan aikaan. Se, että haluaako ajella omassa kypärässä yksikseen on tietysti yksi pointti, mutta esimerkiksi kaupunkien läpiajoon ja suunnistamiseen tämä oli hyvä apu. Nyt kohti uutta kesää ja uusia seikkeiluja!